Atomic Bomber Full

Kun avaan Atomic Bomber Full -pelin, huomio kiinnittyy ensin sen suoraan arcade-asenteeseen: ruudulla ei yritetä rakentaa monimutkaista maailmaa, vaan peli vie heti lentokoneen ja pommitusten äärelle. Se on Android- ja iOS-pelaajille suunnattu toimintapeli, jonka kehittäjä on Luke Allen. Pelin historiallinen kehys ja pelkistetty ulkoasu antavat sille oman sävynsä, mutta ratkaisevaa on se, miten nopeasti pelaaja pääsee tekemään päätöksiä. Oma ensivaikutelmani on, että tässä haetaan ennen kaikkea napakkaa, vanhan pelihallin tapaista keskittymistä eikä pitkää tarinallista matkaa.

Pelissä pommitetaan kommunisteja takaisin vuoteen 1916 sijoittuvassa asetelmassa. Aihe on tarkoituksella kärjekäs ja hieman pulp-henkinen, joten sitä ei kannata odottaa hienovaraisena historiakuvauksena. Minusta asetelma toimii parhaiten pelillisena kehyksenä: se antaa toiminnalle tunnistettavan suunnan ja auttaa erottamaan pelin tavanomaisista abstrakteista arcade-haasteista. PEGI 3 -ikäluokitus kertoo samalla, että peli on luokiteltu kaikenikäisille sopivaksi, mutta sen sotaisa aihe voi silti olla asia, jonka vanhempi haluaa huomioida lapsen pelivalintaa tehdessään.

Pelihallin tunnelma syntyy rajauksista

Atomic Bomber Full kuuluu pelihallimaisten pelien joukkoon. Tällaisessa lajityypissä vahvuus on usein siinä, että pelaaja ymmärtää tavoitteen heti ja voi keskittyä oman suorituksensa parantamiseen. Tässä tunnelmaa tukee selkeä ero taivaalla olevan lentokoneen ja maassa liikkuvien kohteiden välillä. Visuaalinen ilme ei pyri realistiseen sotakuvaukseen, vaan palvelee toimintaa: ruudulta pitää pystyä seuraamaan, missä kone on ja milloin pommin pudottaminen kannattaa.

Tämä rajattu maailma on myös pelin selvä kompromissi. Jos kaipaan yksityiskohtaisia ympäristöjä, näyttävää animaatiota tai tarinaa, joka kuljettaa kentästä toiseen, tämä ei ole luontevin valinta. Sen sijaan pidän siitä, että pelin idea ei huku koristeluun. Retrohenkisyys ei yksin tee pelistä hyvää, mutta tässä se sopii yksinkertaiseen toimintarakenteeseen ja luo yhtenäisen, helposti lähestyttävän vaikutelman.

Äänet ja rytmi pitävät huomion toiminnassa

Pelin äänimaailma on yllättävän hyvä ottaen huomioon sen yksinkertaisuuden. Äänitehosteet ovat riittävän realistisia ja lisäävät pelin intensiivisyyttä. Musiikki voi toistaa itseään, mutta se sopii pelin hektiseen tunnelmaan. Minulle tämä tarkoittaa, että ääni tukee tekemistä sen sijaan, että se yrittäisi varastaa huomion. Jos pelaan pitkään yhtäjaksoisesti, musiikin kiertävyys voi alkaa tuntua, mutta lyhyissä pelikerroissa se istuu arcade-rytmiin luontevasti.

Rytmi syntyy siitä, että katse pitää jakaa koneen liikkeen, maassa etenevien vihollisten ja oikean pudotushetken välillä. Tämä tekee yksinkertaisesta ohjauksesta aktiivisempaa kuin ensisilmäyksellä voisi ajatella. Käytännöllinen vinkkini on olla naputtamatta pommitusta aivan summassa: kun seuraan hetken kohteiden etenemistä ja ajoitan pudotuksen sen mukaan, peli tuntuu enemmän taitohaasteelta kuin pelkältä ruudun naputtelulta. Äänet auttavat pitämään toiminnan tuntuman koossa, mutta varsinainen rytmi tulee omista valinnoista.

Pelimekaniikka palkitsee sopivasta ajoituksesta

Atomic Bomber Full tarjoaa yksinkertaisen mutta koukuttavan pelimekaniikan. Pelissä ohjaat hävittäjää, jonka tehtävänä on pudottaa pommeja maassa eteneviin vihollisiin. Helppoa, vai mitä? No, ei ehkä niin helppoa kuin luulisi! Pelin edetessä viholliset lisääntyvät ja muuttuvat ovelammiksi, joten sinun on oltava jatkuvasti valppaana.

Ohjaus on intuitiivista ja helppoa oppia. Käytät laitteen kallistusta ohjaamaan lentokonetta ja napautat näyttöä pudottaaksesi pommeja. Tämä yksinkertainen ohjausjärjestelmä on suuri osa pelin vetovoimaa, koska voit keskittyä pelkästään strategiaan ja nopeisiin päätöksiin. Kallistusohjaus tekee pelaamisesta kuitenkin omanlaistaan: se tuntuu luontevalta, kun puhelinta voi pitää vakaasti käsissä, mutta ei välttämättä ole paras vaihtoehto kaikille, jotka suosivat tarkasti napautettavia virtuaalipainikkeita. Jos ohjaustapa ei tunnu heti omalta, muutama rauhallinen kokeilukierros on järkevämpää kuin arvioida peliä yhden kiireisen yrityksen perusteella.

Lyhyet kierrokset sopivat arkeen, mutta eivät joka tilanteeseen

Vaikka pelimekaniikka on yksinkertainen, peli tarjoaa riittävästi vaihtelua pitääkseen mielenkiintoa yllä. Erilaiset vihollistyypit ja vaihtelevat kentät varmistavat, että jokainen pelikerta tuntuu uniikilta. Tämä luo ehdottomasti "vielä yksi kierros" -tunteen, joka on todella koukuttavaa. Samalla kannattaa muistaa, että tällainen rakenne voi olla kaksiteräinen: jos haluan yhden nopeasti rajatun yrityksen, peli sopii hyvin tauolle, mutta kierroksen jatkamisen houkutus voi venyttää taukoa pidemmäksi.

Arjessa näen sen sopivan esimerkiksi odotustilanteeseen, jossa minulla on muutama vapaa minuutti ja voin keskittyä näyttöön keskeytyksettä. Bussimatkalla se voi toimia, jos istun tai pystyn pitämään laitteen vakaana; kävellessä tai muuten liikkuessa kallistukseen perustuva ohjaus ei ole yhtä mukava eikä turvallinen valinta. Peli ei vaadi pitkää perehtymistä, joten sitä voi kokeilla ilman, että ensin täytyy opetella monimutkaista järjestelmää. Jos taas etsin peliä, jossa eteneminen tallentuu laajana tarinana ja jokaisella pelikerralla avautuu paljon uutta, tämä arcade-muoto voi tuntua liian rajatulta.

Mihin se asettuu muiden arcade-pelien rinnalla?

Grafiikka ei ole mitään huikeaa, mutta se ei olekaan tämän pelin pointti. Pelin viehätys piilee juuri sen yksinkertaisuudessa ja suoraviivaisuudessa. Tämä ei tarkoita, etteikö siinä olisi haastetta; pikemminkin se on kuin paluu aikaan, jolloin pelit olivat enemmän taitoa kuin näyttävyyttä varten. Kun vertaan sitä tavallisiin mobiiliarcade-peleihin, joissa huomio voi kiinnittyä ruudun täyteen efektejä, kerättäviin asioihin tai pitkiin avautumispolkuihin, tämän vahvuus on selkeä toimintasilmukka: ohjaa konetta, arvioi tilanne ja pudota pommi.

Vertailu toimii myös toiseen suuntaan. Jos haluan nopeatempoista toimintaa, jossa jokainen hetki täyttyy jatkuvasti vaihtuvasta ruudun sisällöstä, jokin näyttävämpi toimintapeli voi olla viihdyttävämpi. Jos taas kaipaan rauhallista pulmapeliä, jossa voin pysähtyä miettimään ilman vihollisten etenemisen painetta, tämä ei ole oikea vaihtoehto. Atomic Bomber Full sijoittuu näiden väliin: se tarjoaa helposti ymmärrettävän tavoitteen, mutta vaatii ajoituksen ja tilanteen seuraamista. Se on hyvä valinta pelaajalle, joka haluaa pelata eikä käyttää aikaa valikoiden tai pitkän opettelun selvittämiseen.

Hinta on 1,19 euroa, joten kyseessä on maksullinen peli eikä ilmainen kokeilu. Minusta päätös kannattaa tehdä sen perusteella, arvostaako juuri tätä tiivistä, retrohenkistä pelitapaa. Jos pelaan usein lyhyitä arcade-pelejä ja pidän kallistusohjauksesta, pieni kertameno voi tuntua perustellulta. Jos taas pelaan vain satunnaisesti tai kaipaan paljon erilaista sisältöä ja pitkäaikaista vaihtelua, kannattaa miettiä, saanko pelin yksinkertaisesta perusideasta tarpeeksi irti. Maksullisuus tekee odotuksista myös selkeämmät: ostan pelin sen oman toiminnan vuoksi, en siksi, että odottaisin sen muuttuvan laajaksi seikkailuksi.

Kenelle tämä peli sopii?

Atomic Bomber Full on täydellinen niille, jotka arvostavat klassista arcade-kokemusta. Jos olet kasvanut 80- tai 90-luvun videopeleillä, tämä peli iskee varmasti oikeaan paikkaan. Uudemmat pelaajat voivat myös löytää siitä iloa, jos he kaipaavat peliä, joka ei vaadi liikaa sitoutumista mutta tarjoaa silti haastetta ja hauskuutta. Minusta erityisen sopiva pelaaja on sellainen, joka nauttii oman ajoituksen hiomisesta eikä tarvitse jatkuvasti uusia järjestelmiä pysyäkseen kiinnostuneena.

Se on myös loistava valinta niille, jotka etsivät peliä, jota voi pelata lyhyissä pätkissä. Pelin yksinkertainen luonne tekee siitä täydellisen ajanvietehetkiin, kuten bussimatkalle tai lyhyelle tauolle. Tärkeä käytännön ero on kuitenkin tilanteen rauhallisuus: jos kädet ovat varattuina tai ympärillä tapahtuu paljon, kallistukseen perustuva ohjaus voi tehdä pelaamisesta hankalaa. Silloin on parempi jättää kierros myöhemmäksi kuin yrittää pelata puolihuolimattomasti.

Peliä kannattaa harkita myös sen perusteella, millaista sotateemaa etsii. Tässä kyse on kevyesti käsitellystä arcade-asetelmasta eikä realistisesta taktiikasta tai historiallisesta oppimisesta. Pelin PEGI 3 -luokitus tekee ikärajan puolesta valinnasta laajan, mutta teemasta kiinnostuneen aikuisen on silti hyvä muistaa, ettei luokitus itsessään tarkoita, että sisältö olisi opettavainen tai vakava kuvaus historiasta. Jos haluan strategiapelin, jossa suunnittelen joukkojen liikkeitä, tai tarinapelin, jossa henkilöt ja tapahtumat ovat keskiössä, valitsen mieluummin toisenlaisen pelin.

Luke Allenin tekemä peli on saanut keskimäärin 4,3 tähteä noin 9 900 arvion perusteella, ja latauksia sillä on yli 100 000. Nämä luvut antavat hyödyllistä taustaa sen suosiosta, mutta eivät ratkaise sitä, sopiiko sen ohjaus tai pelin rytmi juuri minulle. Versio 9.8 toimii Android 6.0:sta alkaen; ennen ostoa tarkistan silti oman laitteen yhteensopivuuden sovelluskaupasta, jotta tiedän voivani asentaa pelin. Olennaisimmat kysymykset käytännössä ovat siis yksinkertaisia: pidänkö kallistusohjauksesta, haluanko lyhyitä toimintakierroksia ja riittääkö minulle yhden selkeän pelisilmukan hiominen?

Jos vastaan näihin kyllä, peli on helppo ottaa osaksi pientä vapaahetkeä. Jos vastaus on ei, korkea arvosana tai retroilme eivät yksin muuta kokemusta sopivaksi. Erityisesti näyttävyyttä, pitkää kampanjaa tai rauhallista etenemistä etsivän kannattaa suunnata muualle. Minusta tämä on reilu tapa arvioida peliä: sen ei tarvitse olla kaikille, kunhan tietää, mistä sen viehätys ja rajat syntyvät.

Loppukaneettina voimme sanoa, että Atomic Bomber Full on peli, joka kääntää katseet yksinkertaisuudellaan ja koukuttavuudellaan. Se saattaa näyttää vaatimattomalta, mutta se tarjoaa puhtaan pelillisen kokemuksen, joka voi ilahduttaa kaikenikäisiä pelaajia. Joten jos etsit jotain, joka tuo ripauksen retroa nykypäivään, tämä peli saattaa olla juuri sinua varten! Itse suosittelisin sitä ennen kaikkea pelaajalle, joka haluaa tarttua nopeasti ohjaukseen ja nauttia ajoituksen haasteesta ilman pitkää valmistelua. Sen sotaisa kehys, pelihallimainen rytmi ja pelkistetty ulkoasu muodostavat yhtenäisen tunnelman, mutta lopullinen ratkaisu riippuu siitä, pidätkö tällaisesta suoraviivaisesta tekemisestä. Kun tiedät sen rajat etukäteen, on helpompi nähdä, onko pieni mutta napakka pommitusretki juuri sitä, mitä haet.